Recent Posts

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Kuka keksi noidat ja kummitukset?

Olen tässä pidempään kaivellut muistini sopukoita, ja sain varmistuksen, kun hankin käsiini lapsuudesta tutun Eva Ibbotsonin kirjan Haamupartio ja kadonnut prinssi (alkukielellä The Secretof Platform 13). Yleisesti puhutaan J.K Rowlingin Potterien ainutlaatuisuudesta, mutta alan olla tästä asiasta entistä enemmän eri mieltä. Ibbotsonin edellä mainittu romaani on julkaistu 1994, eli muutamia vuosia ennen ensimmäisen Potterin (1997) ilmestymistä. Ei tarvitse olla edes tarkka lukija huomatakseen romaanin yhtäläisyydet Rowlingin romaaneissa vilahteleviin yksityiskohtiin. En syytä Rowlingia plagioinnista, mutta sanon: velhot ja kummitukset keksittiin ennen Harry Potteria. Vilkaiskaa vaikka tätä:

Tämän kaiken ovat nykylapset ja jo heidän vanhempansa unohtaneet, mutta kupru itse on kyllä olemassa. Se sijaitsee Lontoon King's Crossin rautatieaseman kolmannentoista asemalaiturin odotushuoneessa. Se salainen luukku puolestaan on vanhan miestenvessan seinässä, siinä missä resuinen juliste toitottaa, että "Junalla olisit jo perillä!".

Ibbotsonin romaanissa Pottereista tutuksi käyneen King's Crossin aseman kautta seuraa siis pääsy salaiseen, haltioiden ja muiden kummajaisten asuttamaan maailmaan, jonka prinssi on varastettu ja asutettu tavalliseen perheeseen, jossa häntä syrjitään ja ylenkatsotaan (huomaammeko tässä yhtäläisyyksiä Harry Potterin kohtaloon?). Prinssiä lähtee pelastamaan kokoonpano, johon kuuluu vanha taikuri (josta kuvittelen löytäväni yhteyksiä Dumbledoreen), haltijatar, yksisilmäinen jättiläinen (Hagrid?), sekä neuvokas noitatyttö(mikseipäs tuttu Hermione...). Tietystikään kaikki elementit eivät vastaa Rowlingin juonikuvioita ja henkilöitä, mutta näistäkin löytyy yhtäläisyyksiä niin paljon, että epäilen niiden olevan pelkkiä sattumia sattumien perään.

Kuka siis keksi kirjallisuuden kummitukset. Tolkien ehkä valotti maailmaamme fantasiakirjallisuuden saralla, mutta Rowlingin nostaminen velhomaailman genren luojaksi lienee liioiteltua. Potter- kirjat ovat omalla tavallaan tietysti kiistämättä klassikoita, mutta väittäisin Ibbotsonin avanneen genren haamu- ja noitakirjoillaan jo kauan ennen Rowlingia. Ja vähintäänkin yhtä ansiokkaasti.

0 kommenttia: